ORSI Politiikkasuositukset

KUNTIEN HANKINNOILLA HIILINEUTRAALIUTEEN

TIIVISTELMÄ

Julkisilla hankinnoilla vaikuttaminen on konkreettinen keino, kun haetaan ratkaisuja hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ja ilmastokriisin selättämiseksi. Julkisen sektorin rakennuskannassa, energiankulutuksessa ja palvelujen tuottamisessa piilee merkittävä ilmastopäästöjen vähennyspotentiaali, sillä Suomen julkisten hankintojen hiilijalanjälki vastaa noin viidesosaa maamme kulutusperusteisesti lasketuista kasvihuonekaasupäästöistä. Tästä hiilijalanjäljestä taas lähes 80 prosenttia aiheutuu kuntien ja kuntayhtymien hankinnoista.

Keinoja ilmastoystävällisiin hankintoihin ovat kestävyystavoitteiden liittäminen hankintaprosessiin, puhtaan teknologian hankinnat ja fiksujen palveluratkaisujen edistäminen. Vuonna 2017 uudistettu hankintalaki tukee hankintojen kestävyyden huomioimista aiempaa paremmin, ja vuonna 2020 käyttöönotettu kansallinen julkisten hankintojen strategia, Hankinta-Suomi, painottaa vahvasti hankintojen kestävyyttä.

Hankintapulssi-työkalulla on mahdollista tarkastella, mihin hankintakokonaisuuksiin liittyy suurimmat päästövähennysmahdollisuudet. Jo tällä hetkellä Suo mesta löytyy runsaasti hyviä esimerkkejä vähähiilisistä hankinnoista. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on kuitenkin vielä paljon.

Eteneminen kohti vähähiilisiä hankintoja vaatii kunnan johdon tuen, kestävyyttä edistävät hankintalinjaukset, hankintaosaamisen kehittämistä, resursseja ja yhteistyötä.

Suositukset

Tunnista julkisten hankintojen rooli kuntasi keskeisenä keinona toteuttaa strategiaansa.

Selvitä kuntasi hankintojen hiilijalanjälki ja tunnista hiili- ja ympäristöjalanjäljen kannalta merkityksellisimmät hankinnat.

Laadi hankintastrategia tai -linjaukset, joissa huomioidaan kestävyysnäkökohdat.

Mittaa edistymistä esimerkiksi strategian laadinnan yhteydessä luoduilla mittareilla.

Varmista, että hankintoja tekevillä on riittävästi osaamista ja resursseja.

Lisää ennakoivaa markkinavuoropuhelua, vahvista markkinatuntemusta ja viesti ajoissa tulevista hankintatarpeista ja -tavoitteista esimerkiksi vuosikellon avulla.

Huomioi elinkaarikustannukset hankinnan tai investoinnin suunnittelussa ja talousvaikutusten arvioinnissa sekä kilpailutuksessa.

Tee yhteistyötä muiden kuntien tai julkisten hankintayksiköiden kanssa esimerkiksi hankintojen kestävyystavoitteiden määrittämisessä ja markkinavuoropuhelujen järjestämisessä sekä kokemusten jakamisessa.

Hyödynnä kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen KEINO-osaamiskeskuksen palveluja monipuolisesti.

MIKSI KUNNAN
HANKINNOILLA
ON MERKITYSTÄ?

Kuntien kukkaroista käytetään Suomessa vuosittain yli 20 miljardia euroa julkisiin hankintoihin. Näillä euroilla on iso merkitys kunnan palveluiden laadun, toiminnan vastuullisuuden sekä ilmasto- ja resurssitehokkuustavoitteiden kannalta. Kestävä julkinen hankinta huomioi ympäristön ja sosiaalisen vastuun sekä luo pohjan kunnan kestävälle taloudelle.

Suomi tähtää hiilineutraaliuteen vuonna 2035, ja monet kunnat aikovat saavuttaa tavoitteen jo tätä ennen. Julkisen sektorin edellytetään toimivan suunnannäyttäjänä kestävän yhteiskunnan ja kulutustapojen edistämisessä. Julkisten hankintojen rooli kiteytyy kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteessa, jossa todetaan, että julkisen sektorin tulee varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys ja edistää kestäviä julkisia hankintakäytäntöjä kansallisten lakien ja prioriteettien mukaisesti. (Agenda 2030, tavoite 12.7)

Suomi on sitoutunut myös Pariisin ilmastosopimukseen ja EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteisiin. Keskeisiä julkisiin hankintoihin vaikuttavia toimenpiteitä linjataan pääministeri Marinin hallitusohjelmassa sekä monissa alueellisissa ja kunnallisissa strategioissa.

Kunnissa kestävät hankinnat ovat keino siirtää julkisen sektorin strategisia tavoitteita käytäntöön. Hankintayksikkö voi asettaa tavoitteeksi esimerkiksi energia- ja materiaalitehokkuuden parantamisen, kasvihuonekaasupäästöjen ja jätteiden määrän vähentämisen sekä haitallisten aineiden käytön välttämisen. Näin hankintakriteerit voivat kohdistua esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöön, energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöihin, tilankäytön ratkaisuihin, materiaaleihin, kemikaalisisältöihin sekä jätteen määrän vähentämiseen ja materiaalien kiertoon.

Lopputuloksena saadaan aikaan sekä kuntatason hyötyjä että myönteisiä ympäristövaikutuksia. Kuntatasolla hyödyt voivat näkyä parempana palvelun laatuna ja pienempinä elinkaarikustannuksina. Investointien pienemmät elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset voivat myös johtaa edullisempiin rahoitusehtoihin.

Vuonna 2017 voimaan astunut hankintalaki mahdollistaa aiempaa paremmin kestävyysnäkökohtien huomioimisen julkisissa hankinnoissa. Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä sekä edistää laadukkaita, innovatiivisia ja kestäviä hankintoja. Kestävyysnäkökohdat voidaan ottaa huomioon jo hankinnan valmisteluvaiheessa markkinakartoituksessa sekä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.

70 % julkisista organisaatioista on laatinut linjauksia siitä, miten ympäristönäkökohtien tulisi näkyä hankinnoissa. Toisaalta vain reilusti alle puolet näistä organisaatioista seuraa tavoitteiden toteutumista (KEINO, 2018). Vastaavasti alle puolet HILMA-ilmoituskanavalla olevista tarjouspyynnöistä sisältää selkeästi määriteltyjä ympäristökriteerejä (Alhola & Kaljonen, 2017).

MISTÄ KUNNAN
HANKINTOJEN
HIILIJALANJÄLKI SYNTYY?

Kunnilla on käytössään merkittävä muutosvoima kohti kestäviä ratkaisuja. Kuntien ja kuntayhtymien hankintojen osuus koko Suomen julkisista hankinnoista on noin kaksi kolmasosaa eli lähes 20 miljardia euroa. Käytännössä kuntien hankinnois ta valtaosa (70 %) on palveluja.

Palveluilla on pienempi päästökerroin kuin tavaroilla, mutta palveluja hankitaan kuitenkin paljon verrattuna konkreettisiin tuotteisiin. Palveluiden vaikutus voi siten olla jopa puolet kunnan hankintojen hiilijalanjäljestä. Aineiden, tarvikkeiden ja tavaroiden osuus hankintojen arvosta on noin viidennes ja hiilijalanjäljestä noin puolet. (Nissinen & Savolainen, 2019)

Julkisiin hankintoihin liittyy merkittäviä mahdollisuuksia päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Suurin hiilijalanjälki julkisissa hankinnoissa aiheutuu rakennusten ostoenergiasta, eli lämmön, kaasun ja sähkön hankinnoista, rakennusten ja alueiden rakentamisesta ja kunnossapidosta sekä maa- ja vesirakentamisesta. Hiilijalanjäljen kannalta merkittäviä tuoteryhmiä ovat myös matkustaminen ja kuljetukset, elintarvikkeet ja ruokapalvelut, koneiden ja laitteiden hankinnat sekä palvelut, kuten ylläpito, siivous- ja puhdistuspalvelut.

Rakentamisen hankinnat ovat hiilijalanjäljen kannalta merkittäviä. Rakennuksille on jo olemassa standardiin perustuva hiilijalanjäljen laskentamenetelmä, jota voi soveltaa suunnittelussa ja kilpailutuksessa. Muillekin hiilijalanjäljen kannalta tärkeille tuoteryhmille on olemassa hiilijalanjälkitietoa, jota voi hyödyntää vaihtoehtojen valinnassa ja kriteerien laadinnassa, vaikka kilpailutukseen sopivaa laskentamenetelmää ei olisikaan. Asettamalla hiilijalanjäljen kannalta keskeisimmät tavoitteet hankinnalle ja niitä tukevat kriteerit kilpailutukseen, voidaan tehdä vähähiilinen hankinta. Hankinnoilla on kuitenkin myös sellaisia ympäristövaikutuksia, joita hiilijalanjälki ei huomioi. Tällaisia ovat mm. kiertotalouteen liittyvät näkökohdat, kuten tilatehokkuus, muuntojoustavuus ja jakamispalvelut sekä biodiversiteettinäkökulmat. Näitä on tarkasteltava kussakin hankinnassa erikseen. Pienin ympäristöjalanjälki on yleensä hankinnalla, joka voidaan jättää tekemättä. Siksi on tärkeää, että kunta hankkii vain tarpeeseen sopivia ja tarvittaessa muunneltavissa olevia ratkaisuja.