Mika Nieminen, Antero Karvonen, Sinikukka Pyykkönen, Erkki Mervaala

Strategisen tutkimuksen STEER-ohjelman 14.5.2025 järjestetty päätösseminaari tarjosi monipuolisen ja kriittisen katsauksen siihen, miten yhteiskunnallista ohjausta tulisi uudistaa aikakaudella, jota luonnehtii epävarmuus, kompleksisuus ja jatkuva murros. Seminaari keräsi yhteen runsaasti tutkijoita, päättäjiä ja vaikuttajia yhteiskunnan eri alueilta.

Murroksessa oleva ohjausjärjestelmä

STEER:in ohjelmajohtaja Mika Nieminen avasi seminaarin kuvaamalla, kuinka yhteiskunnat ovat ajautuneet yhä tiheämpien ja keskinäisriippuvaisten kriisien verkkoon. Ilmastokriisi, geopoliittiset jännitteet ja sosiaalinen eriarvoisuus eivät ole irrallisia haasteita, vaan kietoutuvat toisiinsa monimutkaisiksi vaikutusketjuiksi. Hän korosti, että perinteinen lineaarinen ohjaus ei enää riitä – tarvitaan älykästä, ketterää ja systeemistä otetta. STEER-ohjelma on ollut yritys vastata tähän haasteeseen tutkimusperustaisella kehittämisellä.

Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) pääsihteeri Pilvi Toppinen puolestaan muistutti, että kuusivuotinen STEER-ohjelma on tarttunut yhteiskunnan ohjauksen peruskysymyksiin ongelmalähtöisesti. Hankkeiden keskiössä on ollut päätöksenteon tukeminen ja vaikuttavuuden rakentaminen pitkäjänteisessä vuorovaikutuksessa. Toppinen nosti esiin myös strategisen tutkimuksen alkuvaiheessa vallinneen pelon siitä, että yhteiskunnallisen vaikuttavuuden korostaminen veisi tilaa tieteelliseltä työltä. Pelko on osoittautunut turhaksi. STN-ohjelmien julkaisut ovat menestyneet myös tieteellisesti, mikä todistaa, että yhteiskunnallisesti merkittävä tutkimus voi olla samalla korkeatasoista.

Heidi Hautala: yhteiskunta ei ohjaudu itsestään

Ex-europarlamentaarikko Heidi Hautala esitti seminaarin pääpuheenvuorossaan kysymyksen: ”Onko yhteiskunta ohjattavissa?” Hän kuvasi nykymaailmaa poly- ja permakriisien tilaksi, jossa akuutit kriisit, kuten sota tai pandemia, vievät helposti kaiken huomion pitkäjänteisiltä haasteilta, kuten ilmastonmuutokselta tai luonnon monimuotoisuuden vähenemiseltä. Hautala painotti, että päätöksenteko on liian siiloutunutta, minkä vuoksi ilmiöiden keskinäisriippuvuuksia ei tunnisteta. Tästä syystä tarvitaan systeemistä kestävyyttä ja sääntelyä, joka ohjaa kokonaisuuksia, ei vain yksittäisiä osa-alueita.

Hautala nosti puheessaan esiin moldovalaiselta teatteritaiteilija Nicoleta Esinenculta lainaamansa termin ”mukavuudenhaluinen individualismi”, jonka kautta hän kritisoi erityisesti varakkaassa lännessä vallitsevaa yksilökeskeistä ajattelua, jossa vastuuta siirretään kansalaisille samalla kun suuryritykset jäävät liian vähälle huomiolle. Termistä tulikin lentävä lause loppuseminaarin ajaksi, sillä siihen palattiin liki kaikissa keskusteluissa.

Hautala lisäksi painotti, että tarvitaan sääntelyä, joka velvoittaa yrityksiä ottamaan vastuuta ympäristöstä, ilmastosta ja ihmisoikeuksista koko arvoketjunsa osalta. Vahva vastuullisuussääntely, kuten EU:n kestävyysraportointidirektiivit, voivat hänen mukaansa toimia transformaatiotyökaluna ja kilpailukyvyn välineen, eivät vain hallinnollisena velvoitteena.

Tekoälymurros tuo etiikan keskiöön

Tekoälyn eettisyyteen keskittyneen ETAIROS-konsortion johtaja professori Jyrki Nummenmaa nosti omassa puheenvuorossaan esiin tekoälyn etiikan kasvavan merkityksen yhteiskunnallisessa ohjauksessa. Hän totesi, että tekoäly on vasta pääsemässä vauhtiin, mutta sen vaikutus ulottuu jo nyt tietotyön ja päätöksenteon ytimeen, eikä tulevaisuuden kehityskulkuja ole helppo ennustaa. Tuskin kukaan arvasi ohjelman käynnistyessä 2019 miltä maailma näyttäisi tekoälyn suhteen kuusi vuotta myöhemmin.

Tekoälyyn liittyy valtavia eettisyyttä ja vastuullisuutta korostavia kysymyksiä, mutta Nummenmaan mukaan julkinen keskustelu tekoälystä kärsii usein epäselvyydestä – monilla on siitä hutera käsitys, jossa tekoäly nähdään joko utopistisena tai dystooppisena voimana. Koneiden kykyyn luoda hyvää tai pahaa joko uskotaan liikaa tai liian vähän. Saatetaan kuvitella, että koneet ovat sisäisesti ihmisenkaltaisia ja ulkoisesti ”robottimaisia” – tilanne on pikemmin päinvastoin. Nummenmaa korosti, että vaikka ihmisen vapaan tahdon suhteen voidaan käydä mielenkiintoisia keskusteluja, koneiden osalta voimme olla varmoja: niillä sitä ei ole.

Nummenmaa painotti, ettei kukaan – ei tutkijat, ei päättäjät – pysty vielä hahmottamaan täysin, mihin tekoälyn kehitys johtaa. Tämä tekee siitä erityisen haastavan ohjauksen kohteen. Teknologian neutraalisuuden sijaan hän peräänkuulutti tietoista poliittista ohjausta ja sääntelyä, joka huomioi tekoälyn vaikutukset esimerkiksi demokratiaan, työelämään ja tietosuojaan. Myös käyttämättä jättämisellä on eettisiä vaikutuksia. Tekoäly ei ole vain tekninen kysymys, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista murrosta, joka vaatii eettistä harkintaa, osallistumista ja pitkäjänteistä strategiaa.

Kestävyysmurros on jo käynnissä

STEER:in ORSI-hankkeen johtaja professori Liisa Häikiö kuvasi puolestaan puheenvuorossaan, kuinka ORSI-hankkeen tutkijaryhmä valitsi hankkeessa itselleen normatiivisen ja innostavan tavoitetilan: ekohyvinvointivaltion. Tavoite herätti laajaa keskustelua – ja yllättäen myös vastustusta, erityisesti hyvinvointivaltion osalta. Häikiön mukaan tämä kertoo siitä, että vaikka kestävyys on kaikkien huulilla, siihen liittyvät poliittiset valinnat eivät ole neutraaleja.

Häikiö myös paljasti hankkeen keksineen nyttemmin laajalti käytössä olevan käsitteen ”kestävyysmurros”, josta on alun ristiriitaisen vastaanoton jälkeen tullut varsin yleinen termi kuvaamaan murrosta yhteiskuntamme saattamisesta planetaarisiin rajoihin. Kestävyyteen liittyy kuitenkin aina arvoja ja valintoja. Häikiö korosti pehmeän ohjauksen merkitystä, mutta myös sen rajoja. Sitova ohjaus, kuten sääntely ja taloudelliset ohjauskeinot, on usein välttämätöntä, jotta tavoitetilat muuttuvat todellisuudeksi. Kestävä yhteiskuntasopimus edellyttää poliittisen kulttuurin, talousjärjestelmän ja arvojen uudelleenajattelua.

Maankäyttöpolitiikan kentän moniulotteisuus ja konfliktisuus

STEER:in Smartland-hankkeen johtaja professori Seppo Junnila toi keskusteluun näkökulman rakennettuun ympäristöön ja maankäyttöpolitiikkaan ja näiden kestävyyden ulottuvuuksiin. Junnila korosti, että maankäyttöpolitiikka on laaja ja moniulotteinen kenttä, jossa yhdistyvät hallinto, lainsäädäntö ja taloudelliset ja informaatio-ohjauksen keinot.

Smartland-hankkeessa on tutkittu ja kehitetty maankäyttöpolitiikan toimintatapoja. Junnila toi esiin puheenvuorossaan myös maankäyttöpolitiikan konfliktit, joita voidaan nähdä esimerkiksi  vihreän infrastruktuurin ja kaupunkien tiivistämistavoitteiden välillä. Vaikuttavuus syntyy vasta, kun eri sidosryhmät saadaan mukaan suunnitteluun ja kehittämiseen ja ratkaisuja testataan tosimaailman toimijoiden kanssa. Markkinalähtöinen argumentointi on myös tärkeä osa vaikuttamista: tutkijat voivat osoittaa, että kestävä ratkaisu on usein myös taloudellisesti järkevä.

Hankkeet kohtasivat tutkijadialogeissa

Seuraavaksi kuultiin kolme eri dialogia, joissa kaikkien kolmen hankkeen tutkijat kohtasivat pareittain puimaan hankkeiden läpileikkaavia teemoja. Tutkija Riina Bhatia (ORSI) ja professori Elias Oikarinen (SMARTLAND) keskustelivat kaupungistumisen monimutkaisesta suhteesta kestävään kehitykseen. Kaupungistumisella on etunsa, kuten palveluiden ja työpaikkojen keskittyminen, mutta sen haitat ovat selvät: luonnonvarojen liikakulutus, ekologinen kuormitus sekä sosiaalinen epätasa-arvo. Bhatian mukaan kohtuutalousajattelussa kestävän kaupungistumisen ydinkysymys on materiaalisen ja energiakulutuksen vähentäminen oikeudenmukaisesti.

Oikarinen puolestaan painotti, että kaupunkikehitystä vaivaa usein osaoptimointi, jossa yhtä kestävyyden tavoitetta korostetaan muiden kustannuksella. Kaupunkipolitiikan tulisikin ottaa huomioon tavoitteiden kokonaisuus, jotta vältettäisiin ristiriitaiset vaikutukset.

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että Suomessa kaupungistumista ohjataan tällä hetkellä edelleen liian kapeakatseisesti tehokkuusnäkökulmasta. He nostivat esiin myös polarisoitumisen haasteet: osa alueista kärsii väestökadosta, kun taas toisille kasaantuu voimakasta kasvua, mikä vaatii uudenlaisia hallinnan ja suunnittelun keinoja, kuten “smart shrinking” eli strategista kutistumista.

Toisessa dialogissa tutkijat Henni Parviainen (ETAIROS) ja Erkki Mervaala (ORSI) pohtivat tekoälyn sääntelyä ja hallintaa. Vaikka tekoälyssä nähdään paljon potentiaalia esimerkiksi lääketieteessä ja palvelusektorilla, liittyy siihen merkittäviä eettisiä ja käytännön riskejä.

EU:n tekoälyasetusta pidettiin hyvänä lähtökohtana sääntelylle, mutta Parviaisen mukaan sen vaikuttavuus voi jäädä heikoksi ilman riittävää valvontaa ja selkeitä juridisia ennakkotapauksia. Mervaala nosti esiin erityisesti kielimallit, joiden koulutusdatasta voi syntyä merkittäviä juridisia ja eettisiä ongelmia. Suunnittelematon käyttöönotto saattaa myös aiheuttaa ennakoimattomia yhteiskunnallisia seurauksia, kuten syrjintää tai misinformaation leviämistä.

Dialogissa korostui, että tekoälyn sääntelyssä tarvitaan selkeitä ohjeistuksia, strategista litigaatiota sekä aktiivista keskustelua riskeistä ja niiden hallinnasta. Osana vastuullista tekoälykehitystä on välttämätöntä tunnistaa myös datan alkuperään liittyvät eettiset kysymykset, kuten myös tekoälykehityksen alati kasvava ympäristöjalanjälki.

Viimeisessä dialogissa tutkijat Sanni Pöntinen (ETAIROS) ja Matti Kuuronen (SMARTLAND) käsittelivät osallistamisen merkitystä kaupunkien kehittämisessä. Vaikka osallistuminen nähdään demokratiassa ja yhteiskunnan toimivuudessa tärkeänä, sen toteutuksessa on usein ongelmia. Keskustelussa korostettiin, ettei osallistuminen ole aina aidosti vaikuttavaa, vaan siitä tulee helposti rituaalimaista ”tokenismia”, jossa kuulemistilaisuuksia järjestetään muodollisuuden vuoksi.

Kuurosta puolestaan huolestutti osallistumiskulttuurin heikentyminen ja yksilöllisen mukavuudenhalun lisääntyminen, mikä haastaa perinteisen ajatuksen aktiivisesta kansalaisuudesta. Yhtenä ratkaisuna hän ehdotti kulttuurin muutosta ja osallistumisen integroimista syvemmin kaupunkien johtamisjärjestelmiin ja mittareihin.

Pöntinen korosti myös, että osallistumattomuuskin on poliittinen teko. Tämän tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään, miksi jotkut eivät osallistu, ja löytämään uusia tapoja aktivoida ihmisiä mukaan yhteiskunnallisiin prosesseihin.

Demokratian ja ohjauksen murros

Seminaarin päättänyt paneelikeskustelu – johon osallistuivat dosentti Anne-Mari Wallenberg, professori Risto Heiskala ja ex-europarlamentaarikko Heidi Hautala – käsitteli sääntöperustaisen järjestelmän kriisiä, demokratian muuntumista ja ohjauksen rakenteita. Risto Heiskala kuvasi nykytilannetta sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen romahduksena, joka alkoi 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kiihtyi Trumpin presidenttikaudella. Demokratioiden vaikutusvalta on kaventunut, ja suurvallat hakevat nyt valtaa talouden ja teknologian keinoin.

Anne-Mari Wallenberg nosti esiin, miten geopoliittinen epävarmuus heijastuu suoraan tiede- ja teknologiakenttään. EU:n asema globaalissa kilpailussa on uhattuna, ja samalla demokratian ihanteet ovat jatkuvassa murroksessa. Hautala puolestaan muistutti, ettei peliä ole menetetty. Liberaalidemokratiaa on yhä syytä puolustaa, ja EU:lla on edelleen vetovoimaa, erityisesti Aasiassa.

Keskustelussa korostui aikajänteiden ristiriita: poliittinen järjestelmä toimii vaalikausien logiikalla, kun taas yhteiskunnalliset haasteet, kuten ilmastonmuutos tai teknologian sääntely, vaativat 20–30 vuoden näkymiä. Hautala ja Wallenberg painottivat, että sääntelyllä voidaan ohjata pois kvartaalitalouden lyhytjänteisyydestä. Yritysvastuusääntely ja sääntelyä tukevat liiketoimintamallit voisivat tarjota uusia mahdollisuuksia.

Myös tekoälyn sääntely herätti keskustelua. Teknologia kehittyy nopeammin kuin lainsäädäntö ehtii reagoida, mikä luo haasteita ennakoinnille. Tarvitaan kestävää ja demokraattista sääntelyä, joka ei vain reagoi hetken ilmiöihin. Sääntelyn lisäksi puhuttiin siitä, kuka omistaa tiedon ja teknologian, ja miten se vaikuttaa valtasuhteisiin yhteiskunnassa.

Tutkimus ja politiikka: tarpeellinen jännite

Paneelissa käytiin läpi myös tutkimuksen ja päätöksenteon välistä suhdetta. Asiantuntijatiedon monimuotoisuus, tutkimuskohteiden muuttuminen ja tieteen sisäiset jännitteet vaikeuttavat yksiselitteisten totuuksien löytämistä. Risto Heiskala peräänkuulutti myös perinteisen lineaarisen innovaatioteorian perään, jossa perustutkimus nähtiin innovaatioiden pohjana. Nykyisin ilmiölähtöisyys ja poliittinen ohjaus vaikuttavat yhä enemmän siihen, mitä ja miten tutkitaan. Kysymykseen siitä onko asetelma ”hyvä tai huono” eivät panelistit ottaneet kantaa. Innovaatiojärjestelmän logiikan ja tulevaisuuden kannalta kysymys on kuitenkin keskeinen. Seminaarin alkupuheenvuorossa (STN) pääsihteeri Pilvi Toppisen esiintuoma evidenssi vihjaa, ettei kyse ole ainakaan soveltavan ja yhteiskunnallisiin haasteisiin kohdistuvan tutkimuksen korkeasta tieteellisestä laadusta.

Keskustelijat painottivat, että tutkijoiden ja päätöksentekijöiden vuoropuhelu on tärkeää, mutta tutkimuksen tulee säilyä itsenäisenä. Tutkijoiden roolina on tuoda esiin erilaisia näkökulmia ja perusteltua tietoa, ei toimia poliitikkojen asiainajajina. Tästä syntyy myös tarpeellinen etäisyys ja jännite näiden kahden alueen välille.

Kohti tulevaisuuskestävää ohjausta

STEER-ohjelma ja sen päätösseminaari korostivat kuinka monikriisit, teknologian nopea kehitys, sääntelytarpeet ja demokratian muutokset vaativat uudenlaista otetta – älykästä, systeemistä ja osallistavaa. Tiede ei myöskään ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan aktiivinen toimija, jonka tulee osallistua keskusteluun yhteisestä tulevaisuudesta, kuitenkin oman itsenäisyytensä säilyttäen. STEER-ohjelman kokemukset osoittavat, että tutkittu tieto voi vaikuttaa, jos sille annetaan tilaa ja jos yhteiskunnallinen vuorovaikutus on aidosti vastavuoroista.

Koko seminaarin voi nyt kuunnella podcast-muodossa alta sekä muun muassa ORSI-hankkeen Kristallipallo-podcastin Spotify-sivuilta.

Ohjelman muihin hankkeisiin voi tutustua lähemmin verkkosivuilta:

ETAIROS: etairos.fi
SMARTLAND: smartland.fi